Garmin 128 gps on asennettu sisätilaan. Jotta ohjatessakin näkisi koordinaatit, asensin sitlooraan gps-toistinnäytön. Malli Silva Star, kun loki/kaiku vieressä on samaa sarjaa. Reiän tekeminen veneen lasikuituun riipoo aina, mutta muuten asennus on suoraviivainen. Näyttökin toimi jo toisella yrittämällä, kun Silvan neuvonnan avulla selvisi, että toistimen signaalijohdon paluunapa kytketäänkin nollaan eikä gps:n signaalipaluunapaan.

Alkuperäisen Volvo-Penta MD7:n tilalle oli asennettu MD2040, joka on tähän veneeseen ehkä numeroa liian iso tehonsa ja painonsakin puolesta; MD2030 riittäisi hyvin.

Samalla olisi ollut syytä suurentaa polttoainetankkia. Alkuperäisen tankin 45 ltr. riittää nyt yhden pitkähkön päivän moottorointiin.. (eli siis ensisijaisesti purjehditaan).

Moottorin vaihdossa oli märän pakoputken vedenerottaja-äänenvaimennin jätetty moottoriin nähden liian ylös ja letku lotkolleen: paapurin halssin kallistuksilla valui merivettä takaisin koneeseen arvattavin seurauksin. Siirsin äänenvaimentajaa niin alas kuin sen kohtuudella sai, ja asensin pakosarjaan 'riserin', mutkan, jolla pakokanavan ylin kohta nousi 20 cm.

Vedeneroittimen tilalle tuli sakkakuppi/karkeasuodatinyhdistelmän, jossa polttoaine virtaa 'takaperin': tankista ensin alaosan läpinäkyvään kuppiin, missä ankista mahdollisesti tuleva roina jää heti näkyville. Esisuodattimen patruuna vaihdetaan kerran kaudessa ja moottorin hienosuodatin joka toinen kausi.

Edellisen omistajan talvella '98 Ruotsissa teettämä epoksointi oli epäonnistunut: pohjan maali lähti paikoin irti isoina hiutaleina, osin vain myrkkyvärikerrokset, osin myös epoksi.

Keväällä 2006 skrabasin vanhat maalit ja pääosan vanhasta epoksista pois käsin ja hioin '04 paikkamaalatut kohdat taas puhtaaksi nauhahiomakoneella; lopuksi karhennus epäkeskohionnalla. Samalla selvisi ’98 pohjaremontin syy: pohjassa oli ollut paikoin koko joukko pieniä osmoosirakkuloita, joiden kittaus nyt näkyi valkoisina pilkkuina. Hyvä että on korjattu.

Pohjaan tuli nyt viisi kerrosta epoksia ja uusi monivuotinen pohjamaali. Lyijyköliin tuli eliönestomaalin tartuntapohjaksi kerros ruosteenestoepoksia.

Peräsimen pinna painoi alusta alkaen vahvasti paapurin puolelle sekä purjeilla että etenkin moottorilla. Peräsinlavan profiili osoittautui raskaasti epäsymmetriseksi: pp-puolella kaari oli litteämpi kuin styyrpurin ja keskellä oli koko lavan korkeudelta selvä painuma.

Lainasin peräsinprofiilin 505 -sitelta. Täytin pp-puolen profiilia epoksifillerillä sopivaan muotoon ja hioin pinnan mallikaarilla tarkastaen silmämäärin symmetriseksi. Lopuksi epoksiprimerikerrokset ja eliömaali päälle. Profiilin korjaus tällä pikaisella menetelmälläkin kannatti, sillä pinnapaine on nyt lähes symmetrinen.

Kunnon profiilin aikaansaamiseksi pitäisi peräsin irroittaa. Kun alapään laakeri on kuitenkin pultattu tukevasti skegiin, en sitä ruvennut availemaan.

Pitkässä veneessä on reilusti pintaa, jota tuulet voivat pahimmilleen riepottaa aika lailla talvisäilytyksen aikana. Myyjän tarjoaman lapsellisen irtotukijärjestelmän asemesta veneellä on nyt tukeva 6-tassuinen pukki, jonka Ventek Paraisilla teki ja sovitti veneen mittoihin. Tukitassut osuvat sopivasti kölin tienoille sekä etu- ja takalaipioiden kohdalle. Pohjan kevätkunnostuksen aikana voi kuudesta tassusta paria vuorollaan myös löysätä ilman riskiä.

Keväällä '07 rakentelin alkuperäiseen puomiin yhden köyden reivijärjestelyn. Rakenne on suhteellisen yksinkertainen ja riittävän toimiva cruising-käyttöön. Ja ennenkaikkea: reivin voi tehdä sitloorasta.  

Keulan (ja naapuriveneen) suojaksi rantautumisissa sekä genaakkerin kiinnityspisteeksi laitoin keulaan lenkin, jonka Arifin väänsi haponkestävästä putkesta mallin mukaan.

Keväällä '08 , '09 ja '10 uudistin kulahtaneen tiikkikannen irrottamalla vaiheittain kannen vanhat tiikkirimat, höyläsin ne 5 mm paksuisiksi ja liimaasin takaisin kanteen epoksilla. Samalla sulkeutui n. 1100 ruuvinreikää ja vesivuodot loppuivat.

Samalla korjasin neliön verran kannen balsa-sandwichia, johon oli vuotanut vettä tiikin kiinnitysruuvien rei'istä.. Kummastakin työvaiheesta on ohessa eri kuvaukset.

Keulapurjeena siirryin käyttämään fokkaa, kun asensin 2010 kesäksi keulakannelle Hoyt-puomin. Tämä pitää fokan ryhdissään myös avo- ja myötätuulilla. Puomi on itse-skuuttaava ja itse-spiiraava matkaveneilijän apuväline. Kevyitä kelejä varten keulalle nostetaan rullattava litteä genaakkeri.

Kulahtaneen ja vähän vioittuneen keulaluukun tilalle vaihdoin tiikkikannen rempan yhteydessä uuden Lewmar Ocean -luukun, kun alkuperäistä mallia ei enää tuntunut löytyvän.

Vaihtoon sisältyi enemmänkin puuhastelua, koska luukun tiikkikaulusta kannella piti muokata ja madaltaa uuden luukun aikaisemmasta poikkeavan profiilin vuoksi.

Sitlooran puuosat

Penkkien vanerit olivat saanet vettä leikkauspinnoistaan ja alkaneet pehmetä. Purin vanhat vaneerit palasina pois, leikkasin tilalle uudet ja käsittelin ne 2 kerrosta kirkasta epoksia ja 3 kerrosta lakkaa. Tuloksena siistin oloinen lasinkirkas pinta.

Samaan syssyyn hioin sitlooran lakatut puuosat ja laitoin niihin saman pinnan.