Syksyllä '02 alkoi veneen vaihto isompaan vaivata. Senorita oli opettanut nirsoksi purjehdusominaisuuksien suhteen, joten myös seuraavan veneen piti olla pitkä ja solakka. Ruotsistahan niitä löytyy.

Paikallisen valmistajan webbi-sitelta löytyi vaihdossa tullut sopiva, piiitkä ja suhteellisen siistissä kunnossa oleva vene vm. '79, jossa uusi moottori ja uudehkot purjeet. Kävin katsomassa jo talviteloille nostettua vanhaa neitiä, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä (viisikymppisillä miehillä on taipumusta tällaiseen..). Jonkin aikaa mietittyäni tehtiin kaupat.

Kauppakirja tehtiin myyjän esiin kaivamalle vähittäiskaupan standardilomakkeelle, ja liitteeksi otin valokopion kyseisen veneen myynti-ilmoituksen varusteluettelosta. Toiseksi liitteeksi tuli kopio osasta kauppakirjaa, jolla telakka oli ostanut veneen edelliseltä omistajalta; tämä kuittasi myyjän oikeuden myydä vene. Lisäksi tuli maininta, että kauppahintaan sisältyy talvisäilytys myyjän tontilla omistajan lukuun sekä vesillelasku.

ksun suoritin pankin kautta tilisiirtona. Rahan siirtäminen Suomesta Ruotsiin yhteispohjoismaisen pankin kautta ei käynyt suoraan maksuautomaatilta: tarvittiin maksutoimeksianto, swift-koodeja ym., koska pelkkä saajan nimi, tilinumero ja pankkikonttorin nimi eivät riittäneet. Tosin näin jäi ostajalle pankin allekirjoittama vahvistus suoritetusta maksusta.

Kauppakirjaan sisältyi maininta, että omistusoikeus siirtyy, kun maksu on suoritettu. Kun myyjänä oli jo pari konkurssia läpikäynyt telakka, on oleellista, että maksettu vene on myös korvamerkitty uudelle omistajalle. Osaksi maksettu tavara, jossa omistusoikeus ei ole siirtynyt, voi pahimmillaan jäädä rahojen kanssa konkurssipesään velkojien yhteispottiin. Tässä tapauksessa vene oli riittävän iso ja yksilöity mm. purjenumerolla, mikä kuluttajaneuvonnan mukaan riitti. Pienempi vene, perämoottori yms. olisi ehkä kannattanut 'ottaa haltuun' eli vaikkapa itse kuljettaa talvisäilytyspaikkaan tien toiselle puolelle.

Samaan omistuksen vahvistamisen suuntaan vaikuttaa myös kaiteeseen ja irtotavaraan kuten masto ym. kiinnitetyt nimilaput, sekä rekisteröinti uuden omistajan nimiin ja vakuutuksen ottaminen. Kummatkin tein heti maksun hoidettuani.

Kevätkunnostustöiden tekeminen ulkomaille aiheuttaa omat pikku vaivansa, jos ne sellaiseksi kokee: auton perä täynnä tavaraa lautalla Tukholmaan ja sitten muutama yö paikan päällä. Pääosan hoitotarvikkeista ja mahdollisista lisävarusteista saa ostettua edullisemmin Ruotsista. Veneen varustuksessa ei ollut mitään erityistä, paitsi että nestekaasuletkut, pullot ym. pitää vaihtaa Suomeen tultua suomalaisiin ja tarkastuttaa täällä. Purjenumero vaihtui ja vhf-lupa piti hakea uudestaan.

 Vene laskettiin keväällä vesille ja purjehdittiin Suomeen. Tullia ja verottajaahan ei tällainen käytetyn irtaimen kauppa EU:n sisällä kiinnosta. Koska kyseessä on '79 tehty vene, ei arvonlisävero-todistustakaan tarvita. Sen sijaan on hyvä olla jokin dokumentti siitä, että vene tosiaan on tämän ikäinen. Tässä tapauksessa telakalta löytyi kopio alkuperäisestä laskusta ensimmäiselle omistajalle.

Käytännön veneilyetikettiä: Ruotsin Kustbevakningille (rannikkovartiosto) on hyvä ilmoittaa vhf:lla tai puhelimitse, jos aikoo lähteä Ruotsista suoraan meren yli muuta kuin virallista reittiä; tulevat muuten isolla koneella perään tarkistamaan…

Venekaupanteko Ruotsissa on periaatteessa sama kuin Suomessakin: tuon veneen haluan, tämän verran maksan, kättä päälle ja köydet irti. Kun veneen kunnosta on itse varmistunut ja on valmis hyväksymään käytetyn veneen mahdolliset pikku viat, ei kaupan teko ulkomailla - ainakaan EU:ssa - ole sen kummempaa kuin Suomessakaan.

Joskus kuitenkin on kyseessä a) enemmän rahaa, b) koepurjehdusta ei ole voitu järjestää, ja/tai c) vene jää myyjän nurkkiin odottamaan vesille laskua. Tällöin on syytä olla 'juridisesti' tarkempana.

Ongelmia on yleensä vain, jos veneestä tulee valittamista sen jälkeen kun rahat on lyöty pöytään: asioiden selvittely toiseen maahan ja vieraalla kielellä on aikaavievää, mikäli myyjä heittäytyy vaikeaksi.

Kuten kotimaassakin, kauppa kannattaa tehdä rekisteröidyn yhtiön tai elinkeinonharjoittajan  kanssa, jos haluaa turvata taustaansa: EU:n kuluttajansuojalaki on firman kanssa käytävässä kaupassa hyvä, yksityishenkilöiden välisessä kaupassa pätee sen sijaan pelkkä kauppalaki, joka on käytetyn tavaran reklamaatioasioissa paljon epämääräisempi.

On siis syytä myös varmistaa, onko firma sopimuksessa myyjänä vai välittäjän roolissa. Tässäkin esiintyy kaikenlaista venkoilua.

Tässä tapauksessa myyjä kirjoitti kauppakirjaan ensin nimen, jota ei ole paikallisessa yritysrekisterissä mutta jota firma kyllä käyttää markkinointiin ja mainontaan. Lisäsimme pyynnöstäni kauppakirjaan myös yhtiön virallisen nimen, osoitteen ja rekisterinumeron, kaiken varalta; niille tulikin käyttöä.

Jos kyseessä on isompi ostos ja vallankin jos rahaa jää sisään ostajan riskillä, maksaa vaivan ainakin tarkistaa k.o. yhtiön luottotiedot ja tausta.

 Niin, se hintataso: Käytettyjen veneiden valikoima on Ruotsissa parempi ja monipuolisempi kuin Suomessa. Hintatasosta saa hyvää osviittaa vaikkapa selailemalla BåtNytt-lehdessä vuosittain keväällä julkaistavaa venealan järjestön keräämää listaa tehdyistä kaupoista. Myös sailguide.com näyttää joidenkin veneiden nykyhintatasoa.

 Oikea hintahan on se, jonka ostaja on valmis maksamaan (toisenkin kerran)..